Miljoonan kuvan jälkeen tämä on edelleen henkilökohtainen suosikkikuvani, ainakin se, joka saa minut tuntemaan eniten ylpeyttä siitä, että onnistuin tallentamaan sen. Silti on lähes mahdotonta käsittää, mikä tekee tästä niin…

Miljoonan kuvan jälkeen tämä on edelleen henkilökohtainen suosikkikuvani, ainakin se, joka saa minut tuntemaan eniten ylpeyttä siitä, että onnistuin tallentamaan sen. Silti on lähes mahdotonta käsittää, mikä tekee tästä niin erityisen. Voisin jatkaa puhumalla rakkaudestani pyöriä kohtaan nuoruudessani, mutta se tuntuisi vain oudolta ja vääränlaiselta tässä yhteydessä. Voisin sanoa, että kompositiossa on mielenkiintoista dynamiikkaa ja se antaa teokselle ainutlaatuisen tunnelman. Mutta kaiken ytimessä on se, että tällainen kuva vaatii paljon luottamusta kahden vieraan välillä. Luottamusta siihen, että kuvaisin hänet, en köyhänä ihmisenä vaan ahkerana pyöränkorjaajana, joka on ylpeä siitä mitä tekee.